... niin on sanottu monen monituista kertaa niin koko maaiilmaa kuin yhtä kansakuntaa koskettaneiden onnettomuuksien jälkeen.

Jokela. Suru. Kysymykset. 

MIten jatkaa elämää tämän jälkeen? Ei voi uskotella itselleen, että kaikki palaa entiselleen.

Yksi toivomus: ettei ketään jätettäisi yksin. Että jokaisella olisi ainakin yksi ihminen, jolle voisi puhua. Että me kaikki uskaltaisimme huomata sen, joka on käpertymässä itseensä, synkkään ja pimeään selliin joka joskus pakostakin räjähtää ja levittää sirpaleensa sattumanvaraisesti ympärilleen. 

Ettemme antaisi muurien kasvaa. Että olisimme ihmisiä toisillemme. 

Torstaina 8. marraskuuta moni sytyttää kynttilän kello kuudelta illalla. Mutta kynttilä palaa aikansa ja sammuu - jos vain jaksaisimme pitää yllä sitä pientä liekkiä toistemme sisällä. Etteivät muurit pääsisi kasvamaan vankiloiksi.

 ...ruoka, joten kerronpa hiljattain oppimani tosiseikan: bataatti on hyvää ja helppoa valmistaa. Esimerkiksi näin: bötkylä käteen, kuoritaan, pilkotaan ranskanperunan kokoisiksi (tai vähän suuremmiksi) tikuiksi ja levitellään uunivuokaan. Päälle oliiviöljyä, sokeria ja suolaa. Uuniin vain, parisataa astetta tai vähän päälle, eikä kestä puoltakaan tuntia ja lovely! 

Ja mitä sitten kaveriksi? Lihaa ei edes tee mieli, kun laittaa salaatiksi rucolaa, johon on sekoitettu paahdettuja pinjansiemeniä (ainakin 100g), kirsikkatomaatteja ja kypsää avokadoa pikku paloina. Valkoista balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, suolaa ja pippuria tietysti mukaan, ja taas tulee lovely! 

(Ette arvaakaan, mikä on tällä hetkellä lemppariohjelmani tellyssä)

...jonakin päivänä varsinaisesti aloitankin. Joskin valitsin tämän päiväkirjan ulkoasuksi "Writer's Block". Huokaus. Toinen huokaus.


Kolmas huokaus.